Jokaisen opetuskerran jälkeen olen täynnä energiaa ja virtaa. Pidän opettamisesta. Monesti olen pysähtynyt ajattelemaan, miksi näin on.

Opettaminen saa minut ymmärtämään, miten monta eri näkökulmaa jo tuttuihin asioihin voi olla ja miten asioita voidaan katsoa monelta eri kantilta ja silti päästä hyvään lopputulokseen. Oppilaat osaavat myös esittää varsin näppäriä kysymyksiä. Kysymyksiä, joita itse en edes ole tullut ajatelleeksi. Oppilaat pystyvät myös yhdistämään asioita eri tavalla; heillä kun ei (välttämättä) ole samanlaisia pinttyneitä toimintakaavoja kuin itselläni. Eli opettaminen avartaa.

Opetusmateriaalia kasatessa asiat joutuu pureskelemaan huolella läpi. Miten asian saisi mahdollisimman selvästi tuotua esiin? Ei liian monimutkaisesti mutta ei liian yksinkertaisestikaan. Materiaalia tulee kahlattua läpi ja huomaamatta kerrattua asioita. Anatomiaan tämä pätee hyvin. Sitä kun voisi kerrata loputtomiin ja aina tuntuu nousevan esiin jotain uutta.

Opettaessani tulen miettineeksi myös omia toimintatapojani ja pedagogisia taitojani. Opettaessa asettaa itsensä arvostelun alaiseksi. Tämä on mielestäni varsin tärkeää ja opettavaista. Kaikkea ei tarvitse tietää, mutta jos oma näkemys on selvä, ei arvostelu ole ongelma vaan pikemminkin hyvä asia. Arvostelu kehittää. Asioita pitää pystyä tarkastelemaan eri näkökulmista.

Ja mikä onkaan sen parempaa kuin itseensä ja omiin toimintatapoihinsa tutustuminen. Se opettaa ja antaa mahdollisuuden kehittyä. Se antaa etuoikeutetun aseman opettajalle, joka voi olla samaan aikaan sekä opettaja että oppilas.

Ryhdillä tarkoitetaan luisen rakenteemme muotoa eri asennoissa. Ryhti on alati muuttuva olotila, joka ilmentää sen hetkistä fyysistä itseämme, tunteitamme ja sisäistä tilaamme. Ryhti tarkoittaa sitä, miten kannamme kehoamme eri asennoissa ja tilanteissa. Ryhti voi myös kertoa mielentilastamme tai tavoistamme. Iloisena liikkuminen ja oleminen tuntuu kevyemmältä. Ahdistuneena tai kivusta kärsiessä mieli ja ryhti voivat herkästi painua kasaan. Ryhdiksi mielletään usein istuma- ja seisoma-asentomme ja tapamme olla staattisessa asennossa pitempään.

Kuten HS:n artikkelissa todetaan, ihmisillä on erilaiset mittasuhteet, tottumukset ja genetiikka. Tämä tekeekin meistä kaikista ainutlaatuisia, emmekä siis voi tämän perusteella määritellä yleisesti optimaalista ryhtiä.

Mutta….
Ryhti on joka tapauksessa liikkeemme ja toimintamme lähtökohta. Ryhti kertoo myös, miten hyvin kehomme vastustaa painovoimaa. Mitä paremmin ja ryhdikkäämmin olemme keskipainovoimalinjaan nähden sitä helpommalla kehomme pääsee tasapainoillessaan eri asennoissa ja sitä kevyemmin pääsemme liikkumaan vaikkapa eteenpäin.

Koska suurimmalla osalla meistä ei asentomme ole täysin symmetrinen ja ”optimaalinen”, syntyy erilaisia puolieroja ja kiertymisiä raajoihin sekä rankaan. Nämä aiheuttavat toispuoleista kuormittumista ja kulumaa. Nämä toispuoleiset kiertymiset ja kulumat ovat normaaleja löydöksiä eivätkä siis korreloi kivun kanssa. Kuluma on kehon normaali reaktio painovoiman aiheuttamaan kuormitukseen. Kiertymiset ja epäsymmetria kuitenkin vaikuttavat liikkeeseen, liikkumiseen ja kehon hahmottamiseen.

Pään alueen aistit haluamme pitää mahdollisimman hyvin vaakatasossa. Tällöin pystymme hahmottamaan paremmin ympäristömme, ja ympäröivä maailmakin on rakennettu sen mukaan. Mitä suurempi epäsymmetria tai kiertymä meillä on ryhdissämme sitä suurempi rasitus kohdistuu kehomme tiettyihin alueisiin. Voit kokeilla tätä itse. Seistessäsi koukista toinen polvi. Älä oikaise päätä vaan anna sen kallistua. Maailmankuva muuttuu, koska silmäsi ja muut aistisi eivät ole enää vaakatasossa. Hyvä puoli tässä on se, että kaularankaan ei tule vääntöä. Mutta moniko ihminen liikkuu näin? Ei moni. Toinen vaihtoehto on se, että koukistaessasi polvea pidät pääsi suorassa ja silmäsi vaakatasossa. Tällöin kierto tulee rankaan; eikö? Tunnetko jännityksen? Luonnollisesti ja onneksi kaikki epäsymmetriat eivät ole niin voimakkaita, että ne aiheuttaisivat voimakasta painetta heti. Pitkän ajan puitteissa keho adaptoituu ja kehon kuva muuttuu.

Tyypillisiä herkästi kuormittuvia alueita ovat muun muassa ylimenoalueet. Eli toisin sanoen lantion ja lannerangan väli, rintarangan ja lannerangan sekä kaularangan ja rintarangan väli. Kyseisten alueiden liikkuvuus ja toiminta on tärkeää rangan ja koko kehon toiminnoille. Ylimenoalueilla rangan anatomiset liikesuunnat muuttuvat ja olisi tärkeää, että rangan liike eri alueiden välillä pääsisi tapahtumaan vapaasti. Rintakehän mittasuhteiden tai asennon muutos voi vaikuttaa hengitykseemme ja tämä taas vaikuttaa aikaa myöten hyvinvointiimme.

Rakenteellinen epäsymmetria ei itsessään ole ongelma, koska kehomme kasvaa, kehittyy ja adaptoituu. Se on normaalia. Vastaanotollani en juurikaan näe symmetrisiä ihmisiä. Ihmettelenkin välillä, kuka tai ketkä ovat määrittäneet niin sanotut anatomiset normaaliuden rajat.

Kokemukseni mukaan ongelmana epäsymmetrisen ryhdin kanssa on se, että mitä heikommassa asennossa olemme painovoimaan nähden sitä vaikeampi meidän on esimerkiksi tapaturmaisen loukkaantumisen jälkeen saavuttaa ”normaali” ryhtimme ja toimintakykymme uudestaan. Kehomme tukirakenne on ollut kuormittuneessa tilassa jo ennen tapaturmaa, mutta se ei tuota meille ongelmia, koska olemme adaptoituneet siihen. Tapaturmainen loukkaantuminen voi kuitenkin alkaa horjuttaa korttitaloa. Tällöin kuormittuneiden ja mahdollisesti jäykkien tai heikkojen kehonosien on vaikea ylläpitää asentoamme ja silloin ongelmat voivat alkaa kehkeytyä.

Ongelmia voi muodostua myös siksi, että rakenne ohjaa toimintaa eli epäsymmetria ohjaa kehoa kohti tiettyä helpompaa liikesuuntaa. Keho siis ottaa liikkeen sieltä, mistä se sen helpoiten saa. Ajan mittaan tämä voi johtaa ylikuormitukseen.

Vaikka ryhdin hoitaminen ei ole missään nimessä yksinkertaista, uskon, että muuttamalla tottumuksiamme (esimerkiksi tapaamme istua/seistä), vahvistamalla heikkoja alueitamme tai lisäämällä liikkuvuutta jäykkiin kehonosiimme pystymme vastavaikuttamaan painovoiman aiheuttamaan pitkäkestoiseen kuormitukseen. Tarkoituksena ei ole tehdä meistä kaikista suoria vaan mahdollistaa mahdollisimman hyvä ja tasapainoinen liike rakenteeseemme nähden. Toki tämä vie aikaa ja vaati myös terapeutilta kykyä ohjeistaa sekä hoitaa asiakasta yksilöllisen tarpeen ja tilanteen mukaan. Voimme ylläpitää tai mahdollisesti jopa parantaa ryhtiämme, ja sillä on vaikutusta kehomme toimintaan sekä liikkeen laatuun ja tätä kautta liikkumiseemme sekä hyvinvointiimme.